Olen pahan flunssan kourissa. Töissä on huomenna kamala päivä, kun on avoimet ovet ja pitää esittää pirteää ja innostunutta. Esimies on yks p****reikä. Keskustelimme viime viikolla tiimin kanssa huonoista palkoista ja siitä, että pitää mennä viikonloppuna muihin töihin, kun ei pärjää muuten. Esimies otti ylättäen palkkakeskustelun itseensä, vaikkei hänellä ole osaa eikä arpaa paljon me saamme palkkaa. Hän rupesi uhoamaan, että lähtekää pois jos haluatte ja lähtekää kaikki. Tuli ihan sellainen olo, että niin lähdenkin ja aika äkkiä. Sama meininki on jatkunut tämän viikon.

Ostin lauantaina Star Wars Sithin kosto dvd:n ja katsoin sen samantein. Oli aika hyvä, vaikka dialogissa ei kauheasti ole kehumista, niin dramaattinen loppuosa sai minulle kyyneleet silmiin. Leffateatterissa en kehdannut itkeä, kun joku olisi voinut luulla minua lällyksi. Tunteiden näyttäminen, etenkin yksin, julkisissa paikoissa ei ole muutenkaan ihan hyväksyttävää. Vaikka olen minä nauranut junassa hassulle lehtiartikkelille, jolloin kanssamatkustajat tietenkin ihmettelivät, että mikäs tolle tuli?

Nauru pidentää ikää ja tunteet kuuluvat elämään.

Naapurit paukuttivat sitten tänäänkin kello 22.00. Mitähän ne oikein rakentaa? Melkein tekisi mieli mennä kysymään, mutten uskalla, eihän se mulle kuulu. Se ei voi olla lasten Hakka-lelukaan, koska niillä ei oo pieniä lapsia ja ääni on paljon kovempi. Mysteeristä.

Oon muuten jäävi valittamaan metelistä päivällä, koska mulla on piano, siis ihan oikea piano. Samassa rapussa oon asunut noin 11vuotta, eikä oo tullut yhtään valitusta soittamisesta. Asiaan on varmasti vaikuttanut sana kohtuus. En siis soita kerrallaan kuin maksimissaan tunnin ja soittamisen ajoitan kello 9-18 välille. Kaikenlaista meteliä tulee pihaltakin jo aikasin aamulla ja jatkuu aina ilta yhdeksään asti, joten mielestäni "häiritsen" naapureitani kohtuudella. Naapureiden onneksi on tullut soittamisessakin pidettyä lomaa koko heinäkuun.

Rakkain harrastukseni.

Niin se vaan loma alkaa loppumaan, niisk. Mun piti siivota tänään, mutta parvekkeella lötköttelyksi meni, koska paistoi aurinko. Kuuraan ja puunaan sitten sadepäivänä. Joo, mutta eihän enää paista. Yläkerrassa on eilisestä alkaen kuulunut kauhee pauke ja kolina, joka jatkui kello 22.00 asti. En valita, koska kerrostaloelämää se vain on. Tänään pauke jatkui koko päivän ja herää epäilys ettei vain ryökäleet olisi perustaneet huonekalutehdasta.

Äiti on soittanut tänään jo kolme kertaa. Kyllä mä ymmärrän, koska olen ainoa "lapsi", mutta kun ei ole mitään asiaa, niin miksi kasvattaa omaa puhelinlaskua. Vaikka laittaisin kännykän kiinni, niin sitten hän soittaisi lankapuhelimeen. Miksi minulla on lankapuhelin, kas kun lähisuvussa on vanhoja ihmisiä ja pari sairasta sen päälle, niin on pakko olla joku puhelin mistä minut tavoittaa, vaikka keskellä yötä. 

Kännykkä taas on visusti yöllä kiinni kavereideni takia. Ei ole ärsyttävämpää herätä kesken unien puheluun, jossa tilataan taksia ja kun vastaan etten ole taksi, niin tiedustellaan kauanko kestää. Eihän se ystävien vika ole, että vahingossa valitsevat numeroni, vaan siinä, että aakkosissa s ja t on vierekkäin :)

Pitäisi siivota...